Sain itselleni malliksi pienikokoisen ja broken turkkisen uroksen, joka ei ihan sieltä työläimmästä päästä ollut. Jostain syystä sitä aikaa silti kului, vaikka luulin pääseväni kovinkin helpolla. Pääsin kuitenkin kikkailemaan ja kokeilemaan kaikkia tekniikoita, joilla koirasta saa niitä hyviä puolia esille ja huonoja piiloon sen sijaan, että oltaisiin vaan otettu kaikki irti mikä lähtee.
Pöytään tottumaton malli käyttäytyi oikein mukavasti ja jaksoi lopussa odotella kiltisti, kun seurasin muiden töitä.
Seuraavaksi vuorossa olisikin sitten villakoirat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti